Kolea kotimatka

Kaksi yötä Jyväskylässä vietettyämme päätimme lopulta lähteä suoraan kohti kotisatamaa, paria päivää suunniteltua aikaisemmin. Vettä oli alkanut sadella jo aamuyöstä, lämpötila oli aamulla noin kymmenen asteen hujakoilla eikä huomattavaa parannusta säätilaan ollut luvassa. Makuupussit olivat tavallistakin kosteammat, eikä niitä nyt saanut edes ulos tuulettumaan – kylmä kosteus alkoi hiipiä myös vaatteisiin, luihin ja ytimiin. Kotisatama rantasaunoineen kuulosti ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Hyiselle paluumatkalle lähdettiin heti rantakioskilla nautitun aamiaisen jälkeen. Odotettavissa oli kosteaa kyytiä, joten päälle puettiin sadevarusteet. Kaikki mahdollisesti kastuvat kamat piilotettiin keulaan tai aivan perälle sateen pärskeiden ulottumattomiin. Matka alkoi sateen välillä tihkuttaessa ja kolean tuulen puhaltaessa.

Huolestunut peränais.

Myöhemmin puuskittainen tuuli vain yltyi…

…ja kylmä sade kävi kasvoja vasten kuin joku olisi heitellyt pieniä jääpiikkejä!

 

Onneksi luvattoman huono huumori lämmitti mieltä tässäkin kelissä! (Lausahdus löytyy muuten myös kotimaisesta ”Kuutamosonaatti” -elokuvasta – luvattoman huono sekin…)

 

Pysähdyimme Korpilahdella lämmittelykahveilla. Vaimo ei enää tuntenut sormiaan läpimärkien hanskojen jäljiltä, joten käsiin vaihtui mummun kutomat villasukat, jotka olivat muutenkin reissuvarusteena korvaamattomat!

Kolmen tunnin hyisen ajon ja matkan aikana pidetyn lyhyen lämmittelykahvipaussin jälkeen päästiin vihdoin tuttuihin maisemiin.

Tältä erää Bruuverin, Aimon ja Vaimon reissut päättyivät tähän – vaan hyvien säiden sattuessa, kenties matka jatkuu vielä ennen kesälomien loppumista… ⚓️

Odottamaton hotelliloma Jyväskylässä

Jyväskylään (62°14,1′ 25°45,5′) saavuttiin pilvisen sään vallitessa – sadetta oli luvattu vasta myöhemmin iltapäivällä.

Maksoimme yöpymismaksun satamakioskiin ja jatkoimme matkaa kaupungille. Ostoslistalla oli Aimolle Partioaitasta uusi lusikka-haarukka, koska Vaimo hukutti edellisen Sudensaaren laiturin syvään päähän juuri ennen lähtöä. Kuinka ollakaan, kaupungin vaatekaupoilta tarttui mukaan myös muutamia muita ostoksia…

Kun olimme ostosreissumme loppusuoralla, päätimme mennä nauttimaan drinkit johonkin keskustan ravintoloista. Päädyimme Old English Pubin terassille juuri sopivasti vain hieman ennen kuin kunnon sade alkoi. Istuimme terassilla hyvän tovin, eikä sateelle näyttänyt tulevan loppua lainkaan.

Katsottuamme sadetutkaa ja sääennustetta useammastakin sääpalvelusta teimme päätöksen: otamme huoneen jostakin Jyväskylän keskustan hotellista. Kävelimme (lue: juoksimme kaatosateessa) pubin terassilta Sokos Hotel Paviljonkiin, mistä varasimme huoneen. Sen jälkeen jatkoimme lainasateenvarjojen turvin satamaan hakemaan veneestä ”siviilit” – onneksi mukana oli muutakin kuin teknistä vaatetta ja pitkää kalsaria.

Huone oli valoisa ja avara, neljännessä kerroksessa järvinäkymällä. Jätimme läpimärät kengät ja takit huoneeseen kuivumaan ja jatkoimme saman tien hotellin yhdeksännen kerroksen hulppeisiin saunatiloihin häätämään sateen aiheuttamaa hytinää. Toimi!

Saunan jälkeen kävimme ruokailemassa hotellin ravintolassa, Trattoriassa. Alkuun nostettiin kuohujuomamaljat Suomen kesän säälle. Ruuaksi valittiin herkulliset pizzat ja erinomaista, täyteläistä punkkua.

Keilapopot.

Illan päätteeksi kävimme vielä hohtokeilaamassa keskustan Hollywood Bowlingissa. Puitteet olivat hulppeat – vaan niin oli toki hintatasokin…

Yllättävän tasaväkinen lopputulos!

Hyvin nukutun hotelliyön ja erinomaisen hotelliaamiaisen jälkeen heitettiin hyvästit luksukselle ja lähdettiin kohti Bruuverin lomayksiötä. Veneellä huomasimme, että vesi oli illan ja yön aikana tullut pressusta läpi ja koko lattia oli kuivattava maton alta. Onneksi oli muovinen ritilämatto…

Tarkoituksemme oli lähteä kiertämään kävelyreitti Jyväsjärven ympäri (6-13 km), mutta sää pääsi yllättämään jälleen: ukkoskuurot alkoivat puoliltapäivin, eikä vielä puoli viiteen mennessä oltu päästy lähtemään veneestä huoltorakennusta pidemmälle. Taivaalta tuli välillä veden lisäksi myös kohtalaisen kokoisia rakeita.

Nähtäväksi jää, joudummeko jäämään Jyväskylään vielä toiseksi yöksi. Tällä hetkellä ainakin taivas näyttää ja kuulostaa sen verran hurjalta, ettei vesille taida olla menemistä.

(Päivitetty 19.7. klo 10.00)

Niinpä sitä jäätiin Jyväskylään vielä toiseksi yöksi. Vaikka aurinko välillä kurkistikin tummanpuhuvien pilvien lomasta, vallitseva säätila oli kuitenkin epävakainen ja ukkoskuurot yllättivät aika ajoin.

Koska ilta oli vielä nuori, lompsimme keskustaan testaamaan paikan burgeritarjonnan. Päädyimme Revolutioniin tilaamaan ravintolan nimen mukaiset annokset. Kiva yllätys oli, kun alkupalaksi saatiin perinteisten nachojen sijasta rukiisia versioita.

Burgeriaterin parasta antia oli itse burgeri – niin kuin kuuluukin. Kourumalliset ranskalaiset olisin voinut jättää pois kokonaankin – sen verran vähän niissä on enää mitään oikeasta perunasta muistuttavaa. (Perinteiset annoskuvat tuli napattua vasta siinä vaiheessa, kun herkkuihin oli jo kajottu – kertoisiko kenties jotain syöjiensä nälän asteesta…)

Suunnitelmissamme oli vielä käydä testaamassa paikallinen elokuvateatteri. Koska tämän hetkinen elokuva-anti ei oikein sisällöltään kuitenkaan miellyttänyt, lompsimme ruokailun jälkeen takaisin Bruuverille ja vuokrasimme iPadille scifi-jännärin, jota katsoimme lomayksiömme koleassa hytissä.

Vaan missä on Bruuveri?

Illan tullen sääkin selkeni ja seuraavaan sateen ropinaan heräsin vasta aamyöstä.

Edessalmi, läntinen

Askonniemi sai jäädä ja lähdimme ajelemaan edelleen kohti pohjoista. Katsoimme ennalta muutaman mahdollisen retkisataman, jotka olisivat sopivan etäisyyden päässä.

Päädyimme lopulta ankkuriin läntisen Edessalmen (61°44,5′ 25°18,5′) retkisatamaan, jota ympäröi lailla suojeltu upea vanha metsä. Kallioilla oli siisti nuotiopaikka, hieman sivummassa puuliiteri sekä puucee (”hyvin perinteinen” malli).

Hyvin pian saapumisemme jälkeen alkoikin sade. Kaivoimme jälleen kerran esille pressun ja muut hyväksi todetut tarvikkeet sadekatoksen virittelyä varten.

Aimo sai lopulta nuotion sateesta huolimatta kunnolla syttymään (välillä aikamoisilla savumerkeillä varustettuna) ja pikkuhiljaa saatiin kunnon hiillos grillaamista varten.

Halsterissa kokkailtiin tällä kertaa tomaatin, sipulin ja kesäkurpitsan lisäksi myös Vatajan nakkeja, jotka oli ostettu aamupäivällä Kuhmoisista. Kaveriksi paahdettiin kauraleipää.

Kyllähän ne eväät taas niin mahdottoman hyvältä maistuivat – sateesta riippumatta tai juuri siitä johtuen.

Fernettiä kyytipojaksi.

Maisemat kallioilta olivat huikean kauniit. Järvi oli aivan tyyni.

Aamulla aurinko paistoi ja kävimme uimassa (matala hiekkapohja). Rannan tuntumassa oli lähde, josta visiittimme aikana parikin eri seuruetta lähimökeiltä kävi hakemassa vettä. Lähteen vesi oli siis ilmeisesti täysin juomakelpoista: emme kuitenkaan itse tästä vesivarastoja täydentäneet, koska kanisterit oli tankattu hiljattain.

Uinnin jälkeen nautiskeltiin aamiainen näköalapaikalta:

Yleistä:

-rantautuminen ankkurilla joko kohti matalaa hiekkarantaa tai kohti kallioita (kallioiden puolella varottava kiviä, hiekkarantaa kohti ajettaessa keskellä yksi matalahko kivi)

-nuotiopaikka ja puuliiteri

-puucee

-upeat maisemat

-lähde (ilmeisesti juomakelpoista vettä, ei varmistettu)

Tällä kertaa parin tunnin ajon kohti kotisatamaa sai aloittaa Vaimo: yksi kesän tavoitteista kun on ollut opetella myös ajamaan venettä peränaisen perushommien lisäksi. Käynnistäminen sujui kipparin antamilla täsmäohjeilla sutjakasti, samoin itse ajaminen.

Poikkesimme paluumatkalla myös Hulkkionlahdella Jämsänjokisuulla. Iloksemme satamasta sai jälleen polttoainetta – viime kesänä polttoainemyyntiä ei ollut.

Kotisatamassa oli tiedossa varustelhuoltoa, toisin sanoen pyykinpesua perinteisin menetelmin. Pari päivää vietettäisiin tutuissa maisemissa, kunnes matka taas jatkuisi – tällä kertaa kohti pohjoista!