Sudensaaret

Pari päivää vierähti kotisatamassa aurinkoisesta säästä nauttien ja pyykkejä kuivatellen. Starttasimme seuraavaksi kohti pohjoista.

Retki alkoi helteen helliessä:

Kävimme Korpilahdella tankkaamassa ja vaihtamassa uudet vedet juomavesikanisteriin. Kauppareissulta mukaan tarttui aineksia illalla valmistettavaan ruokaan: mikäpä sopisikaan paremmin hellepäivään kuin jo Vuolenkoskella hyväksi todetut quesadillat!

Olimme alustavasti katsoneet Satamaoppaasta muutaman sopivan retkisataman, ja näistä vaihtoehdoista päädyimme Sudensaareen (62°04,5′ 25°46,0′).

Satamaoppaaseen oli merkitty saareen rantautuminen ankkurilla. Pitkän pohtimisen ja tiedonetsinnän jälkeen kiinnityimme kuitenkin laiturin poijupaikkaan, vaikka laituriin olikin merkitty teksti ”Muuramen osakaskunta”. Kiinnittymistä ei ollut missään kielletty ja laavulta löytämämme infoteksti kertoi saaren palveluiden olevan retkikalastajien käytössä. Muuramen kalastuskunnan sivuilla kerrottiin seuraavaa:

”Sudensaaret (Päijänne)

Muuramen kalastuskunta omistaa saaret ja saarissa olevat laavun, nuotiokehikot, roskapisteet, ekovessan ja laiturin, jotka ovat kalastusretkeilijöiden käytössä. Pidä saaristo siistinä- järjestö hoitaa roskapisteet.” (http://www.muuramenkalastuskunta.fi)

No, varsinaisia kalastajiahan tässä nyt ei sinänsä olla (mukana kulkevat mato-onget ja Slurp-kestomadot tuskin aivan täyttävät retkikalastajan vaatimuksia), mutta retkeilijöitä kuitenkin henkeen ja vereen – lisäksi paikkahan oli myös listattu uusimpaan Satamaoppaaseen. Katsoimme siis voivamme jäädä laituriin.

Aurinko paistoi koko illan pilvettömältä taivaalta ja laiturille oli mahtavaa pystyttää retkikeittiö.

Quesadillojen (paprika-sipuli-kanafileesäilyke-cheddarjuustotäytteellä) kaveriksi tein pienen avokado-tomaattisalaatin – olisihan tuota evästä taas riittänyt isommallekin porukalle…

Muita retkeilijöitä ei lisäksemme laiturissa ollut. Yksi vene kävi parin tunnin ajan ankkurissa saaren edustalla, toisella puolen saarta oli kelluva ”venemökki” seurueineen päiväretkellä. Kaksi melojaa kävi tiedustelemassa laiturin ympäristöä, mutta kivikko osoittautui heille liian hankalaksi rantautua. Saimme siis olla keskenämme aamuun asti.

Aamulla taivaalle alkoi jo kerätä synkkiä pilviä – sään oli jälleen ennustettu muuttuvan epävakaisemmaksi. Söimme aamiaisen ja kävimme vielä ottamassa perinteiset valokuvat ennen lähtöä:

Sudensaaren laavu. Infotaulu kalastusluvista yms. Siisti puucee. Jätepiste.

Juuri ennen lähtöämme laituriin ajoi seurue, jonka veneeseen oli kiinnitetty useampikin vapa. Tervehdimme seuruetta iloisesti omalle veneelle mennessämme, mutta saimme vastaukseksi hieman yrmeän oloista myminää. Kävi mielessä, että ehkä tällaiset ”vavattomat” retkeilijät eivät kuitenkaan ole Sudensaarelle niin kovin toivottuja vierailijoita…? Lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää.

Edessalmi, läntinen

Askonniemi sai jäädä ja lähdimme ajelemaan edelleen kohti pohjoista. Katsoimme ennalta muutaman mahdollisen retkisataman, jotka olisivat sopivan etäisyyden päässä.

Päädyimme lopulta ankkuriin läntisen Edessalmen (61°44,5′ 25°18,5′) retkisatamaan, jota ympäröi lailla suojeltu upea vanha metsä. Kallioilla oli siisti nuotiopaikka, hieman sivummassa puuliiteri sekä puucee (”hyvin perinteinen” malli).

Hyvin pian saapumisemme jälkeen alkoikin sade. Kaivoimme jälleen kerran esille pressun ja muut hyväksi todetut tarvikkeet sadekatoksen virittelyä varten.

Aimo sai lopulta nuotion sateesta huolimatta kunnolla syttymään (välillä aikamoisilla savumerkeillä varustettuna) ja pikkuhiljaa saatiin kunnon hiillos grillaamista varten.

Halsterissa kokkailtiin tällä kertaa tomaatin, sipulin ja kesäkurpitsan lisäksi myös Vatajan nakkeja, jotka oli ostettu aamupäivällä Kuhmoisista. Kaveriksi paahdettiin kauraleipää.

Kyllähän ne eväät taas niin mahdottoman hyvältä maistuivat – sateesta riippumatta tai juuri siitä johtuen.

Fernettiä kyytipojaksi.

Maisemat kallioilta olivat huikean kauniit. Järvi oli aivan tyyni.

Aamulla aurinko paistoi ja kävimme uimassa (matala hiekkapohja). Rannan tuntumassa oli lähde, josta visiittimme aikana parikin eri seuruetta lähimökeiltä kävi hakemassa vettä. Lähteen vesi oli siis ilmeisesti täysin juomakelpoista: emme kuitenkaan itse tästä vesivarastoja täydentäneet, koska kanisterit oli tankattu hiljattain.

Uinnin jälkeen nautiskeltiin aamiainen näköalapaikalta:

Yleistä:

-rantautuminen ankkurilla joko kohti matalaa hiekkarantaa tai kohti kallioita (kallioiden puolella varottava kiviä, hiekkarantaa kohti ajettaessa keskellä yksi matalahko kivi)

-nuotiopaikka ja puuliiteri

-puucee

-upeat maisemat

-lähde (ilmeisesti juomakelpoista vettä, ei varmistettu)

Tällä kertaa parin tunnin ajon kohti kotisatamaa sai aloittaa Vaimo: yksi kesän tavoitteista kun on ollut opetella myös ajamaan venettä peränaisen perushommien lisäksi. Käynnistäminen sujui kipparin antamilla täsmäohjeilla sutjakasti, samoin itse ajaminen.

Poikkesimme paluumatkalla myös Hulkkionlahdella Jämsänjokisuulla. Iloksemme satamasta sai jälleen polttoainetta – viime kesänä polttoainemyyntiä ei ollut.

Kotisatamassa oli tiedossa varustelhuoltoa, toisin sanoen pyykinpesua perinteisin menetelmin. Pari päivää vietettäisiin tutuissa maisemissa, kunnes matka taas jatkuisi – tällä kertaa kohti pohjoista!

Kaksi yötä suojaisassa Nimettömässä (Kelvenne)

Saavuimme Nimettömään Heinolasta mutkan kautta: poikkesimme nimittäin matkan varrella tiedustelemassa, olisiko uudessa suosikkipaikassamme Vähä Haukkasalossa ollut tilaa. Rannassa oli kuitenkin tällä kertaa kiinni jo useampikin isompi vene, joten jatkomme matkaa. Kävimme lyhyesti ankkurissa myös Lietsaaressa – vain todetaksemme, ettei niin avara ja tuulelle altis ranta ollut paras mahdollinen paikka pienelle Bruuverille ottaa vastaan tuleva sadesää ja mahdollinen myräkkä. Nokka käännettiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kohti Nimetöntä.

Nimettömänlahden tuloväylälle oli näiden muutaman päivän aikana ilmestynyt kaksi kanisteria merkkaamaan kulkuväylää.

Merkit oli ystävällisesti käynyt laittamassa paikoilleen vanhempi veneilijäpariskunta, jonka tapasimme myöhemmin.

Kivet merkitty kanistereilla, kulku Nimettömään kanistereiden välistä (kuva lisätty 30.7.2017).

Heti saapumisen jälkeen teimme perinteiset pussipastasörsselit nuotiopaikalla. Kuinka ollakaan, sade alkoi saman tien, kun eväät oli syöty. Siirryimme veneeseen sadetta pitämään – ja se ilta menikin sitten siinä. Kolmen tunnin iltapäikkäreiden jälkeen saikin jo käydä ”oikeasti” nukkumaan, sateen edelleen vain yltyessä.

Aamu valkeni pilvisenä, vaan ei sateisena – täydellinen sää siis veneen huoltotoimenpiteille! Aimo siivosi bensalta haisevan kanisteriosaston, Vaimo keskittyi sisätilojen ja kannen jynssäämiseen.

Iltapäivällä saimme loistoidean testata ensi kertaa flatbreadeja retkiolosuhteissa. Taikina (jauhoja, leivinjauhetta, tilkka vettä, ruokaöljyä, suolaa ja kuivattua timjamia) pyöräytettiin Trangian kattilassa ja jätettiin lepäämään ruokakelmun puutteessa pieneen muovikulhoon, jonka päälle oli pingoitettu kertakäyttökumihanska! Suorastaan Niksi-Pirkan sukkahousuvinkkien kaltainen älynväläys!

Kokkaushetki alkoi ilman sadetta…

…vaan hetken päästä tilanne olikin jo aivan toinen. Vettä alkoi tulla ihan kunnolla, eikä jo aloitettua ruuanlaittoa voitu jättää keskenkään. Niinpä rakensimme veneessä mukana kulkevasta pressusta, köydestä ja melasta katoksen, jonka alla kokkailu sai jatkua. (Nuotiopaikalla taukoaan samaan aikaan pitäneet patikoijat joutuivat pakenemaan sadetta puukatokseen.)

Sillä aikaa kun Vaimo valmisteli taikinalättyjä paistettaviksi…

…Aimo keitteli sieni-säilykekanafile-kasvismössön leipien kaveriksi.

Lopputulos oli aivan uskomattoman onnistunut!

Leipien kanssa oli myös cheddarjuustokastiketta.

Illaksi sade jälleen taukosi ja kävimme kävelyllä Kyyränlahdessa – hieno paikka sekin!

Kuva otettu menomatkalla Kyyränlahdelle.