Vierailijan kynästä – Fenderin mietelmiä

(6.-8.7.2018)

Sommaren är kort!

Ankean lomaltapaluuviikon päätteeksi hyppäsin Heinolan-bussiin silläkin uhalla, että päätyisin kuivattelemaan viikonlopuksi kumppareitani autonlämmittimen pöhinässä. Olin kutsunut itseni osaksi miehistöä; lupasin toimia osa-aikaisena fenderinä ja tuoreen venekoiran au pairina. Säätiedotus lupaili arasti puolipilvistä, ja ehkä uskoin rikkovani Bruuverin urhean miehistön perinteisen keskikesän sadekarman. Rinkka oli pullollaan kaikkea mahdollista sateen- ja tuulenpitävää. Ikuisena optimistina pakkasin mukaan myös bikinit.

Bruuveri starttasi Heinolan Casinolta iltasella. Molemmin puolin Kalkkisten kanavaa Suomen suvi tarjoili parastaan Bruuverin kyntäessä kohti kaunista Kelvennettä.

Oma yksiöni, kupoliteltta, kohosi Nimettömän rantaan nopeasti Vaimon (”kerran partiolainen, aina partiolainen”) avustuksella, ja laavu rakentui yhtä näppärästi puiden väliin. Höystetty pussipasta maistui gourmet-herkulta keskiyöllä.

Aamu valkeni aurinkoisempana kuin uskoinkaan, ja tonnikalaleipää rannalla nautiskellessani päätin henkisen kesäloman jatkuvan.

Lenkkarit ja repun jätin (tietysti) kotiin, mutta kävelymatkasta Kyyränlahteen selvisin ilmankin. Aimo loihti trangialla lettuja – ja oli näillä kulinaristeilla toki hillojakin tarjolla. Minä toin kuohuviinin.

 

Kelvenne tarjoaisi mahtavat maastot polkujuoksuun! Ehkä ensi kerralla. Nyt keskityn muonapussin ruoka- ja juoma-antimiin. Ja luonnon rauhaan, tietysti.

Huomenna on aika nostaa kytkintä ja jättää tämä sympaattinen paatti miehistöineen jatkamaan kesäisiä seikkailujaan. Toivotan myrskyttömiä meripeninkulmia ja Köpille onnekasta oppikesää!

Kiittäen,

Fenderi

 

Katsastuksen kautta kelejä odottelemaan

(9.6.2017)

Retrovene Bruuveri katsastettiin (luokka 3) Tehin pursiseuran katsastuspäivänä Pinxinmäen tutuksi tulleessa laiturissa. Aurinkoinen ja melko tyyni sää saatteli päiväreissua – ja pitihän ne perinteiset burgeritkin käydä syömässä (kesän ensimmäiset, vaan ei varmasti viimeiset)!

Käväistiin katsastuksen jälkeen, ennen seuran kokousta, kauppareissulla Sysmässä. Uskaltauduttiin ajo-ohjeiden saattelemana ensimmäistä kertaa Pinxin ja Sysmän väliselle oikoreitille. Pienelle Bruuverille matalahko oikoreitti ei tuottanut ongelmia.

Ensimmäistä kesäänsä veneilevä Köpi-koiramme suoriutui päiväreissusta kuin vanha tekijä. Viima veneessä oli tosin alle puolivuotiselle pennulle välillä liikaa: osa matkasta taittui oman viltin alla onnellisesti päiväunia katsellen.

Jatka lukemista ”Katsastuksen kautta kelejä odottelemaan”

Päijätsalo (Pyydysniemi)

Juuri sopiva paikka perjantai-illan viettoon, ruuanlaittoon ja Radio Suomen Puhelinlankojen kuunteluun löytyi aivan Sysmän ja Suopellon tuntumasta. Päijätsalon Pyydysniemi (61°28,9′ 25°33,7′) on aiemmin vain tyydytty ohittamaan matkalla Pinxinmäkeen tai Sysmään. Tällä kertaa ranta oli kuitenkin aivan tyhjä ja päätimme ottaa viimeisen illan yöpaikaksi tämän meille vielä tuntemattoman Päijänteen kansallispuiston kohteen.

Rannasta löytyi siisti nuotiopaikka, puuliiteri sekä puucee – myös näkötorni vain pienen kävelymatkan päässä.

Puhelinlangat ja ilta-aurinko tahdittivat mukavasti ruuanlaittoa.

Kesäloman viimeisen venereissun ja viimeisen illan kunniaksi oli pussipastan kaveriksi hankittu aineet ”halloumi-munakoisoherkkuihin”. Keittiöksi valjastettiin lähes koko laituri…

Vaimo teki valmisteluja ja Aimo paistoi trangialla.

Herkkuihin kasattiin pohjalle kypsäksi paistettua munakoisoa, päälle rapsakkaa halloumia, väliin kevyesti paistettua tomaattia ja sipulia, nupiksi vielä tuoretta rucolaa.

Ja olihan se hyvää! (Tosin osoittautui lusikka-haarukkavehkeellä hieman hankalaksi syödä…) Tiskivuoro napsahti Vaimolle:

Iltaa istuttiin vielä kotvan ajan nuotiolla, laituriin myöhemmin Lahdesta saapuneen perheen kanssa. Saatiin heiltä parit hyvät retkisatamavinkit Kalkkisten kanavan tuolle puolen ensi kautta ajatellen.

Yö meni melkoista myräkkää kuunnellessa! Kova tuuli herätti kahden aikaan: fenderit nitisivät ja natisivat venettä ja laituria vasten niin kovaa, että oli pakko niitä käydä korjailemassa. Tämän jälkeen uni jatkuikin tulpat korvissa…

Aamukahvin jälkeen lähdimme pienelle amukävelylle näkötornille.

Näkötorni oli sen verran tukevaa tekoa, että kohtalaisesta korkean paikan kammosta kärsivä Vaimokin uskalsi hyvin mielin kiivetä korkeimmalle tasolle. Upeat maisemat!

Tornin infotauluissa kerrottiin seuraavaa:

Yleistä:

-nuotiopaikka

-puucee (perussiisti, joskin jo totuttuun tapaan melko täynnä)

-rantautuminen laituriin kiviä varoen

-näkötorni 500 metrin päässä, upeat maisemat!

-sekä Suopellon että Sysmän palvelut vain pienen ajomatkan päässä

 

Aamiainen oli tarkoituksella jätetty niukaksi. Luvassa oli nimittäin kesän toinen vierailu Pinxinmäen ravintolassa perinteisten burgerien merkeissä!

Pixinmäen burgeri maistui jälleen! (Tosin tällä kertaa sämpylä oli jostain syystä jäänyt varsin vaaleaksi ja burgeri oli hieman jäähtyneen oloinen. Joka tapauksessa, hyvää oli ja kaikki meni!)

Mukaan tarttui kesämuistoksi myös paikallisen yrittäjän valmistamat korvakorut, joita olin ihastellut jo edellisellä käyntikerralla.

Ja niin lähdimme Pinxinmäestä ajamaan haikein mielin kohti kotisatamaa. Tähän päättyisi kesäloman 2017 veneilyt sateineen, paisteineen, retkiherkkuineen ja upeine maisemineen! Vaan vaikka arki alkaa, kenties viime vuosien tyyliin hienoja veneilysäitä löytyy vielä pitkälle syksyyn…

 

Reissumme seuraajia ja lukijoita lämpimästi kiittäen,

Aimo ja Vaimo