Vierailijan kynästä – Fenderin mietelmiä

(6.-8.7.2018)

Sommaren är kort!

Ankean lomaltapaluuviikon päätteeksi hyppäsin Heinolan-bussiin silläkin uhalla, että päätyisin kuivattelemaan viikonlopuksi kumppareitani autonlämmittimen pöhinässä. Olin kutsunut itseni osaksi miehistöä; lupasin toimia osa-aikaisena fenderinä ja tuoreen venekoiran au pairina. Säätiedotus lupaili arasti puolipilvistä, ja ehkä uskoin rikkovani Bruuverin urhean miehistön perinteisen keskikesän sadekarman. Rinkka oli pullollaan kaikkea mahdollista sateen- ja tuulenpitävää. Ikuisena optimistina pakkasin mukaan myös bikinit.

Bruuveri starttasi Heinolan Casinolta iltasella. Molemmin puolin Kalkkisten kanavaa Suomen suvi tarjoili parastaan Bruuverin kyntäessä kohti kaunista Kelvennettä.

Oma yksiöni, kupoliteltta, kohosi Nimettömän rantaan nopeasti Vaimon (”kerran partiolainen, aina partiolainen”) avustuksella, ja laavu rakentui yhtä näppärästi puiden väliin. Höystetty pussipasta maistui gourmet-herkulta keskiyöllä.

Aamu valkeni aurinkoisempana kuin uskoinkaan, ja tonnikalaleipää rannalla nautiskellessani päätin henkisen kesäloman jatkuvan.

Lenkkarit ja repun jätin (tietysti) kotiin, mutta kävelymatkasta Kyyränlahteen selvisin ilmankin. Aimo loihti trangialla lettuja – ja oli näillä kulinaristeilla toki hillojakin tarjolla. Minä toin kuohuviinin.

 

Kelvenne tarjoaisi mahtavat maastot polkujuoksuun! Ehkä ensi kerralla. Nyt keskityn muonapussin ruoka- ja juoma-antimiin. Ja luonnon rauhaan, tietysti.

Huomenna on aika nostaa kytkintä ja jättää tämä sympaattinen paatti miehistöineen jatkamaan kesäisiä seikkailujaan. Toivotan myrskyttömiä meripeninkulmia ja Köpille onnekasta oppikesää!

Kiittäen,

Fenderi

 

Aurinkoa etsimässä

Aimo ja Vaimo ovat vesillä taas! Lupaus ”kesän parhaasta helleviikosta” (eri iltapäivälehtien ja sääuutisointien mukaan) sai palaamaan Päijänteelle vain noin viikon tauon jälkeen.

Mutta missä olikaan luvattu aurinko helteineen? Retken alkaessa taivas näyttäytyi tutun pilvisenä eikä lämpötila ollut lähelläkään hellettä (mielestäni hellerajaa olisi sinänsä voinut laskea jo vuosia sitten) – taisimme siis jälleen kerran tuoda pilvet mukanamme…

Vaan tämähän ei Aimoa ja Vaimoa lannistanut: jos ei aurinko löydä Bruuverin luo, täytyy siis Bruuverin löytää auringon luo! Loman viimeinen veneretki saikin nimen ”aurinkoa etsimässä”!

Matka eteni Pinxinmäen pissatauon ja veneen tankkauksen jälkeen jo varsin aurinkoisissa, joskin edelleen hieman viileissä tunnelmissa. Kesä kuitenkin näytti jälleen parasta puoltaan! Päätimme lähteä nauttimaan hienosta säästä vanhaan tuttuun Nimettömään – jo kolmannen kerran tänä kesänä.

Ajoimme tällä kertaa Nimettömään Kelventeen itäpuolta. Aurinkoiset rannat olivat täynnä veneilijöitä, nauttimassa Suomen suven tarjoamasta suloisuudesta!

Taustalla Hinttolan hiekat.

Kirkkosalmen kohdilla tapahtui tämän kesän (ja kenties koko veneilyhistoriamme) vaarallisin tilanne. Ajoimme Kelventeen itäpuolta kohti viitoitettua, kapeaa Kirkkosalmea. Vastakkaisesta suunnasta salmea lähestyi myös purjevene. Ajamaamme väylään yhtyi toisesta suunnasta (kulkusuuntaamme nähden vasemmalta) reitti, jota pitkin salmea lähestyi hurjaa vauhtia myös pikakiituri – silmämääräisesti arvioituna tulisimme saavuttamaan salmen suurin piirtein samaan aikaan. Koska sääntöjen mukaan vasemmalta tulevilla on väistämisvelvollisuus, oletimme tietenkin takavasemmalta tulevan kiiturin hiljentävän vauhtiaan ja antavan meidän lähestyä kapeaa salmea ensin. Toisin kävi. Kun kohtasimme purjeveneen kanssa salmen kapealla väylällä, takaamme tuleva kiituri ajoi hurjaa vauhtia välistämme jättäen valtavat aallot jäljeensä. Kaveri vielä moikkasi reteesti mennessään, samalla kun jatkoi kaasu pohjassa ajamistaan vasemmalle kaartaen. Valtavat sivuaallot keikuttivat pientä Bruuveria pahasti pois väylältä (onneksi viitoitetun reitin ulkopuolella ei ollut kiviä), eikä purjevenekään varmasti näiltä aalloilta säästynyt. Kun tilanteesta oli selvitty (ja Vaimon toimesta melkoinen litania ärräpäitä perään huudeltu), tilanne häkellytti ja mietitytti edelleen sen verran, että visiitti Trafin sivuille tuntui allekirjoittaneen mielestä tarpeelliselta:

”Liian usein vesillä liikkuessa kohtaa veneilijöitä, jotka eivät tunne vesillä liikkumisen sääntöjä. Jotkut kuvittelevat olevansa etuajo-oikeutettuja, koska ovat liikkeellä isommalla veneellä. Vesillä liikuttaessa ei kuitenkaan ole etuajo-oikeuksia, vaan väistämisvelvollisuuksia. /–/ Kun moottoriveneiden kulkusuunnat risteävät (tai tässä tapauksessa kaiketi yhtyvät, Vaimon oma huomio), vasemmalta tuleva on väistämisvelvollinen. Vesillä toimitaan siis samoin kuin tieliikenteessä. Mikäli mahdollista, vasemmalta tulevan on syytä väistää oikealta tuleva vene perän takaa. Väistämisen voi suorittaa esimerkiksi veneen nopeutta ja kurssia muuttamalla.”(https://www.trafi.fi/veneily/tiedot_ja_taidot/vaistamissaannot)

Lienee siis varsin selvää, että takaamme vasemmalta vauhdilla lähestynyt muskelivene toimi väärin, edellisiin väistämissääntöihin viitaten. Alla kuvassa vielä kartta tilannetta selventämään: punaisella Bruuverin, keltaisella pikakiiturin ja sinisellä purjeveneen tulosuunnat – mintunvihreällä on ympyröity kapea kohtaamispaikka salmessa.

Tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä.

Nimettömässä oli lisäksemme vain muutama vene ja saimme  Bruuverin vanhaan tuttuun paikkaan ankkuriin. Pakollisella puucee-tilanteen tarkistuksella huomasin, että ”huojuva torni” oli poissa: aikaisemmista kerroista poiketen vessa oli melko äskettäin osittain tyhjennetty ja puruja tuotu lisää! Mahtavaa!

Iltapalaksi oli jälleen varattu tämän kesän hittiretkievästä, quesadilloja, joita paistettiin tällä kertaa veneen katolla ilta-auringon helliessä.

Kuinka ollakaan, aamulla ystävämme vesisade yllätti jälleen…

Sateisen aamun jälkeen matkamme pääsi jatkumaan puoliltapäivin sumuisessa säässä.

 

Kaksi yötä suojaisassa Nimettömässä (Kelvenne)

Saavuimme Nimettömään Heinolasta mutkan kautta: poikkesimme nimittäin matkan varrella tiedustelemassa, olisiko uudessa suosikkipaikassamme Vähä Haukkasalossa ollut tilaa. Rannassa oli kuitenkin tällä kertaa kiinni jo useampikin isompi vene, joten jatkomme matkaa. Kävimme lyhyesti ankkurissa myös Lietsaaressa – vain todetaksemme, ettei niin avara ja tuulelle altis ranta ollut paras mahdollinen paikka pienelle Bruuverille ottaa vastaan tuleva sadesää ja mahdollinen myräkkä. Nokka käännettiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kohti Nimetöntä.

Nimettömänlahden tuloväylälle oli näiden muutaman päivän aikana ilmestynyt kaksi kanisteria merkkaamaan kulkuväylää.

Merkit oli ystävällisesti käynyt laittamassa paikoilleen vanhempi veneilijäpariskunta, jonka tapasimme myöhemmin.

Kivet merkitty kanistereilla, kulku Nimettömään kanistereiden välistä (kuva lisätty 30.7.2017).

Heti saapumisen jälkeen teimme perinteiset pussipastasörsselit nuotiopaikalla. Kuinka ollakaan, sade alkoi saman tien, kun eväät oli syöty. Siirryimme veneeseen sadetta pitämään – ja se ilta menikin sitten siinä. Kolmen tunnin iltapäikkäreiden jälkeen saikin jo käydä ”oikeasti” nukkumaan, sateen edelleen vain yltyessä.

Aamu valkeni pilvisenä, vaan ei sateisena – täydellinen sää siis veneen huoltotoimenpiteille! Aimo siivosi bensalta haisevan kanisteriosaston, Vaimo keskittyi sisätilojen ja kannen jynssäämiseen.

Iltapäivällä saimme loistoidean testata ensi kertaa flatbreadeja retkiolosuhteissa. Taikina (jauhoja, leivinjauhetta, tilkka vettä, ruokaöljyä, suolaa ja kuivattua timjamia) pyöräytettiin Trangian kattilassa ja jätettiin lepäämään ruokakelmun puutteessa pieneen muovikulhoon, jonka päälle oli pingoitettu kertakäyttökumihanska! Suorastaan Niksi-Pirkan sukkahousuvinkkien kaltainen älynväläys!

Kokkaushetki alkoi ilman sadetta…

…vaan hetken päästä tilanne olikin jo aivan toinen. Vettä alkoi tulla ihan kunnolla, eikä jo aloitettua ruuanlaittoa voitu jättää keskenkään. Niinpä rakensimme veneessä mukana kulkevasta pressusta, köydestä ja melasta katoksen, jonka alla kokkailu sai jatkua. (Nuotiopaikalla taukoaan samaan aikaan pitäneet patikoijat joutuivat pakenemaan sadetta puukatokseen.)

Sillä aikaa kun Vaimo valmisteli taikinalättyjä paistettaviksi…

…Aimo keitteli sieni-säilykekanafile-kasvismössön leipien kaveriksi.

Lopputulos oli aivan uskomattoman onnistunut!

Leipien kanssa oli myös cheddarjuustokastiketta.

Illaksi sade jälleen taukosi ja kävimme kävelyllä Kyyränlahdessa – hieno paikka sekin!

Kuva otettu menomatkalla Kyyränlahdelle.