Kolea kotimatka

Kaksi yötä Jyväskylässä vietettyämme päätimme lopulta lähteä suoraan kohti kotisatamaa, paria päivää suunniteltua aikaisemmin. Vettä oli alkanut sadella jo aamuyöstä, lämpötila oli aamulla noin kymmenen asteen hujakoilla eikä huomattavaa parannusta säätilaan ollut luvassa. Makuupussit olivat tavallistakin kosteammat, eikä niitä nyt saanut edes ulos tuulettumaan – kylmä kosteus alkoi hiipiä myös vaatteisiin, luihin ja ytimiin. Kotisatama rantasaunoineen kuulosti ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Hyiselle paluumatkalle lähdettiin heti rantakioskilla nautitun aamiaisen jälkeen. Odotettavissa oli kosteaa kyytiä, joten päälle puettiin sadevarusteet. Kaikki mahdollisesti kastuvat kamat piilotettiin keulaan tai aivan perälle sateen pärskeiden ulottumattomiin. Matka alkoi sateen välillä tihkuttaessa ja kolean tuulen puhaltaessa.

Huolestunut peränais.

Myöhemmin puuskittainen tuuli vain yltyi…

…ja kylmä sade kävi kasvoja vasten kuin joku olisi heitellyt pieniä jääpiikkejä!

 

Onneksi luvattoman huono huumori lämmitti mieltä tässäkin kelissä! (Lausahdus löytyy muuten myös kotimaisesta ”Kuutamosonaatti” -elokuvasta – luvattoman huono sekin…)

 

Pysähdyimme Korpilahdella lämmittelykahveilla. Vaimo ei enää tuntenut sormiaan läpimärkien hanskojen jäljiltä, joten käsiin vaihtui mummun kutomat villasukat, jotka olivat muutenkin reissuvarusteena korvaamattomat!

Kolmen tunnin hyisen ajon ja matkan aikana pidetyn lyhyen lämmittelykahvipaussin jälkeen päästiin vihdoin tuttuihin maisemiin.

Tältä erää Bruuverin, Aimon ja Vaimon reissut päättyivät tähän – vaan hyvien säiden sattuessa, kenties matka jatkuu vielä ennen kesälomien loppumista… ⚓️