Venekesä 2016 pähkinänkuoressa

Venekesä 2016. Niin. Mitäpä jäi päällimmäisenä mieleen? Märät villasukat? Homehtuneet kertakäyttösadeviitat? Kuomun läpi kahdentoista tunnin sateen jälkeen hyttiin lorissut vesi? Märältä koiralta haisevat matot? Se hetki, kun oli tarkastettu kolmesta eri sääpalvelusta sadetutka, tiirailtu taivas, viritetty vihdoin kaikki varusteet naruille kuivumaan ja alkoi kaikesta huolimatta sataa? Vai kauden lopussa – veneen oltua jonkun viikon kotisatamassa itsekseen – paksun homekerroksen peittämät tekstiilit?

Niin. Se kesä oli sateinen. Siitä huolimatta retrovene Bruuverissa nukuttiin sinnikkäästi 21 yötä, ja ajettuja kilometrejä (kyllä, Vaimo puhuu vesilläkin vain kilometreistä) kertyi rapiat 600.

Toki viime kesään mahtui myös niitä suloisen Suomen suven kauneimpia aurinkopäiviä, jotka mahdollistivat kestokosteiden varusteiden perusteellisemman huollon ja kuivatuksen. Mukavaa oli – säistä riippumatta tai niistä johtuen – ja kauden päättyessä palo takaisin vesille kyti jo mielessä. Haastavat olosuhteet saivat myös pohtimaan varusteiden päivittämistä extreme-olosuhteisiin vielä paremmin sopiviksi.

Tuleva venekesä 2017 olkoon tuuliltaan suotuisa ja sateeltaan niukka. Tai ihan sama. Täältä tullaan, joka tapauksessa!