Askonniemi ja suuri harmitus

Lähdimme Nimettömästä pikkuhiljaa ajelemaan kohti viimeistä yöpaikkaa ennen parin päivän pysähdystä kotisatamassa. Matkan varrella poikkesimme sekä Padasjoella että Kuhmoisissa tankkaamassa – edelliset kesät ovat opettaneet, että polttoainetta kannattaa tankata mukaan aina, kun siihen on mahdollisuus.

Otimme kohteeksi vanhan tutun Askonniemen (61°41,5′ 25°24,0′). Askonniemen laavu on edellisinä kesinä osoittautunut loistavaksi huonon kelin vaihtoehdoksi, koska laavulla on voinut pitää sadetta ja laittaa ruokaa säästä riippumatta. Illaksi oli jälleen luvattu kovaa sadetta.

Harmitus oli suuri, kun saavuimme Askonniemeen. Laavu oli poissa ja tilalla oli vain yksi palaneen näköinen hirsi.

Vieressä oli pino purettua kattohuopaa ja aivan rannan tuntumassa läjä puutavaraa, juhannuskokon muotoon kasattuna.

Lisäksi tavallista matalammalla oleva Päijänne asetti haasteita laituriin kiinnittymisen suhteen: pikkuinen Bruuveri jäi niin matalalle, että aina ohikulkevien veneiden aaltojen tullen veneen laidat keikkuivat laiturin alle eikä fendereistä oikein ollut apua.

Tällä kertaa Askonniemestä ei siis ollut meille yöpaikaksi – siitäkään huolimatta, että satamasta edelleen löytyi siisti puucee ja nuotiopaikka.

Yleistä:

-ei enää laavua

-nuotiopaikka

-puucee

-veden ollessa matalalla veneen laidat kolisivat ikävästi laiturin alle aaltojen tullen (pieni vene)