Aurinkoa etsimässä

Aimo ja Vaimo ovat vesillä taas! Lupaus ”kesän parhaasta helleviikosta” (eri iltapäivälehtien ja sääuutisointien mukaan) sai palaamaan Päijänteelle vain noin viikon tauon jälkeen.

Mutta missä olikaan luvattu aurinko helteineen? Retken alkaessa taivas näyttäytyi tutun pilvisenä eikä lämpötila ollut lähelläkään hellettä (mielestäni hellerajaa olisi sinänsä voinut laskea jo vuosia sitten) – taisimme siis jälleen kerran tuoda pilvet mukanamme…

Vaan tämähän ei Aimoa ja Vaimoa lannistanut: jos ei aurinko löydä Bruuverin luo, täytyy siis Bruuverin löytää auringon luo! Loman viimeinen veneretki saikin nimen ”aurinkoa etsimässä”!

Matka eteni Pinxinmäen pissatauon ja veneen tankkauksen jälkeen jo varsin aurinkoisissa, joskin edelleen hieman viileissä tunnelmissa. Kesä kuitenkin näytti jälleen parasta puoltaan! Päätimme lähteä nauttimaan hienosta säästä vanhaan tuttuun Nimettömään – jo kolmannen kerran tänä kesänä.

Ajoimme tällä kertaa Nimettömään Kelventeen itäpuolta. Aurinkoiset rannat olivat täynnä veneilijöitä, nauttimassa Suomen suven tarjoamasta suloisuudesta!

Taustalla Hinttolan hiekat.

Kirkkosalmen kohdilla tapahtui tämän kesän (ja kenties koko veneilyhistoriamme) vaarallisin tilanne. Ajoimme Kelventeen itäpuolta kohti viitoitettua, kapeaa Kirkkosalmea. Vastakkaisesta suunnasta salmea lähestyi myös purjevene. Ajamaamme väylään yhtyi toisesta suunnasta (kulkusuuntaamme nähden vasemmalta) reitti, jota pitkin salmea lähestyi hurjaa vauhtia myös pikakiituri – silmämääräisesti arvioituna tulisimme saavuttamaan salmen suurin piirtein samaan aikaan. Koska sääntöjen mukaan vasemmalta tulevilla on väistämisvelvollisuus, oletimme tietenkin takavasemmalta tulevan kiiturin hiljentävän vauhtiaan ja antavan meidän lähestyä kapeaa salmea ensin. Toisin kävi. Kun kohtasimme purjeveneen kanssa salmen kapealla väylällä, takaamme tuleva kiituri ajoi hurjaa vauhtia välistämme jättäen valtavat aallot jäljeensä. Kaveri vielä moikkasi reteesti mennessään, samalla kun jatkoi kaasu pohjassa ajamistaan vasemmalle kaartaen. Valtavat sivuaallot keikuttivat pientä Bruuveria pahasti pois väylältä (onneksi viitoitetun reitin ulkopuolella ei ollut kiviä), eikä purjevenekään varmasti näiltä aalloilta säästynyt. Kun tilanteesta oli selvitty (ja Vaimon toimesta melkoinen litania ärräpäitä perään huudeltu), tilanne häkellytti ja mietitytti edelleen sen verran, että visiitti Trafin sivuille tuntui allekirjoittaneen mielestä tarpeelliselta:

”Liian usein vesillä liikkuessa kohtaa veneilijöitä, jotka eivät tunne vesillä liikkumisen sääntöjä. Jotkut kuvittelevat olevansa etuajo-oikeutettuja, koska ovat liikkeellä isommalla veneellä. Vesillä liikuttaessa ei kuitenkaan ole etuajo-oikeuksia, vaan väistämisvelvollisuuksia. /–/ Kun moottoriveneiden kulkusuunnat risteävät (tai tässä tapauksessa kaiketi yhtyvät, Vaimon oma huomio), vasemmalta tuleva on väistämisvelvollinen. Vesillä toimitaan siis samoin kuin tieliikenteessä. Mikäli mahdollista, vasemmalta tulevan on syytä väistää oikealta tuleva vene perän takaa. Väistämisen voi suorittaa esimerkiksi veneen nopeutta ja kurssia muuttamalla.”(https://www.trafi.fi/veneily/tiedot_ja_taidot/vaistamissaannot)

Lienee siis varsin selvää, että takaamme vasemmalta vauhdilla lähestynyt muskelivene toimi väärin, edellisiin väistämissääntöihin viitaten. Alla kuvassa vielä kartta tilannetta selventämään: punaisella Bruuverin, keltaisella pikakiiturin ja sinisellä purjeveneen tulosuunnat – mintunvihreällä on ympyröity kapea kohtaamispaikka salmessa.

Tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä.

Nimettömässä oli lisäksemme vain muutama vene ja saimme  Bruuverin vanhaan tuttuun paikkaan ankkuriin. Pakollisella puucee-tilanteen tarkistuksella huomasin, että ”huojuva torni” oli poissa: aikaisemmista kerroista poiketen vessa oli melko äskettäin osittain tyhjennetty ja puruja tuotu lisää! Mahtavaa!

Iltapalaksi oli jälleen varattu tämän kesän hittiretkievästä, quesadilloja, joita paistettiin tällä kertaa veneen katolla ilta-auringon helliessä.

Kuinka ollakaan, aamulla ystävämme vesisade yllätti jälleen…

Sateisen aamun jälkeen matkamme pääsi jatkumaan puoliltapäivin sumuisessa säässä.

 

Kolea kotimatka

Kaksi yötä Jyväskylässä vietettyämme päätimme lopulta lähteä suoraan kohti kotisatamaa, paria päivää suunniteltua aikaisemmin. Vettä oli alkanut sadella jo aamuyöstä, lämpötila oli aamulla noin kymmenen asteen hujakoilla eikä huomattavaa parannusta säätilaan ollut luvassa. Makuupussit olivat tavallistakin kosteammat, eikä niitä nyt saanut edes ulos tuulettumaan – kylmä kosteus alkoi hiipiä myös vaatteisiin, luihin ja ytimiin. Kotisatama rantasaunoineen kuulosti ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Hyiselle paluumatkalle lähdettiin heti rantakioskilla nautitun aamiaisen jälkeen. Odotettavissa oli kosteaa kyytiä, joten päälle puettiin sadevarusteet. Kaikki mahdollisesti kastuvat kamat piilotettiin keulaan tai aivan perälle sateen pärskeiden ulottumattomiin. Matka alkoi sateen välillä tihkuttaessa ja kolean tuulen puhaltaessa.

Huolestunut peränais.

Myöhemmin puuskittainen tuuli vain yltyi…

…ja kylmä sade kävi kasvoja vasten kuin joku olisi heitellyt pieniä jääpiikkejä!

 

Onneksi luvattoman huono huumori lämmitti mieltä tässäkin kelissä! (Lausahdus löytyy muuten myös kotimaisesta ”Kuutamosonaatti” -elokuvasta – luvattoman huono sekin…)

 

Pysähdyimme Korpilahdella lämmittelykahveilla. Vaimo ei enää tuntenut sormiaan läpimärkien hanskojen jäljiltä, joten käsiin vaihtui mummun kutomat villasukat, jotka olivat muutenkin reissuvarusteena korvaamattomat!

Kolmen tunnin hyisen ajon ja matkan aikana pidetyn lyhyen lämmittelykahvipaussin jälkeen päästiin vihdoin tuttuihin maisemiin.

Tältä erää Bruuverin, Aimon ja Vaimon reissut päättyivät tähän – vaan hyvien säiden sattuessa, kenties matka jatkuu vielä ennen kesälomien loppumista… ⚓️

Odottamaton hotelliloma Jyväskylässä

Jyväskylään (62°14,1′ 25°45,5′) saavuttiin pilvisen sään vallitessa – sadetta oli luvattu vasta myöhemmin iltapäivällä.

Maksoimme yöpymismaksun satamakioskiin ja jatkoimme matkaa kaupungille. Ostoslistalla oli Aimolle Partioaitasta uusi lusikka-haarukka, koska Vaimo hukutti edellisen Sudensaaren laiturin syvään päähän juuri ennen lähtöä. Kuinka ollakaan, kaupungin vaatekaupoilta tarttui mukaan myös muutamia muita ostoksia…

Kun olimme ostosreissumme loppusuoralla, päätimme mennä nauttimaan drinkit johonkin keskustan ravintoloista. Päädyimme Old English Pubin terassille juuri sopivasti vain hieman ennen kuin kunnon sade alkoi. Istuimme terassilla hyvän tovin, eikä sateelle näyttänyt tulevan loppua lainkaan.

Katsottuamme sadetutkaa ja sääennustetta useammastakin sääpalvelusta teimme päätöksen: otamme huoneen jostakin Jyväskylän keskustan hotellista. Kävelimme (lue: juoksimme kaatosateessa) pubin terassilta Sokos Hotel Paviljonkiin, mistä varasimme huoneen. Sen jälkeen jatkoimme lainasateenvarjojen turvin satamaan hakemaan veneestä ”siviilit” – onneksi mukana oli muutakin kuin teknistä vaatetta ja pitkää kalsaria.

Huone oli valoisa ja avara, neljännessä kerroksessa järvinäkymällä. Jätimme läpimärät kengät ja takit huoneeseen kuivumaan ja jatkoimme saman tien hotellin yhdeksännen kerroksen hulppeisiin saunatiloihin häätämään sateen aiheuttamaa hytinää. Toimi!

Saunan jälkeen kävimme ruokailemassa hotellin ravintolassa, Trattoriassa. Alkuun nostettiin kuohujuomamaljat Suomen kesän säälle. Ruuaksi valittiin herkulliset pizzat ja erinomaista, täyteläistä punkkua.

Keilapopot.

Illan päätteeksi kävimme vielä hohtokeilaamassa keskustan Hollywood Bowlingissa. Puitteet olivat hulppeat – vaan niin oli toki hintatasokin…

Yllättävän tasaväkinen lopputulos!

Hyvin nukutun hotelliyön ja erinomaisen hotelliaamiaisen jälkeen heitettiin hyvästit luksukselle ja lähdettiin kohti Bruuverin lomayksiötä. Veneellä huomasimme, että vesi oli illan ja yön aikana tullut pressusta läpi ja koko lattia oli kuivattava maton alta. Onneksi oli muovinen ritilämatto…

Tarkoituksemme oli lähteä kiertämään kävelyreitti Jyväsjärven ympäri (6-13 km), mutta sää pääsi yllättämään jälleen: ukkoskuurot alkoivat puoliltapäivin, eikä vielä puoli viiteen mennessä oltu päästy lähtemään veneestä huoltorakennusta pidemmälle. Taivaalta tuli välillä veden lisäksi myös kohtalaisen kokoisia rakeita.

Nähtäväksi jää, joudummeko jäämään Jyväskylään vielä toiseksi yöksi. Tällä hetkellä ainakin taivas näyttää ja kuulostaa sen verran hurjalta, ettei vesille taida olla menemistä.

(Päivitetty 19.7. klo 10.00)

Niinpä sitä jäätiin Jyväskylään vielä toiseksi yöksi. Vaikka aurinko välillä kurkistikin tummanpuhuvien pilvien lomasta, vallitseva säätila oli kuitenkin epävakainen ja ukkoskuurot yllättivät aika ajoin.

Koska ilta oli vielä nuori, lompsimme keskustaan testaamaan paikan burgeritarjonnan. Päädyimme Revolutioniin tilaamaan ravintolan nimen mukaiset annokset. Kiva yllätys oli, kun alkupalaksi saatiin perinteisten nachojen sijasta rukiisia versioita.

Burgeriaterin parasta antia oli itse burgeri – niin kuin kuuluukin. Kourumalliset ranskalaiset olisin voinut jättää pois kokonaankin – sen verran vähän niissä on enää mitään oikeasta perunasta muistuttavaa. (Perinteiset annoskuvat tuli napattua vasta siinä vaiheessa, kun herkkuihin oli jo kajottu – kertoisiko kenties jotain syöjiensä nälän asteesta…)

Suunnitelmissamme oli vielä käydä testaamassa paikallinen elokuvateatteri. Koska tämän hetkinen elokuva-anti ei oikein sisällöltään kuitenkaan miellyttänyt, lompsimme ruokailun jälkeen takaisin Bruuverille ja vuokrasimme iPadille scifi-jännärin, jota katsoimme lomayksiömme koleassa hytissä.

Vaan missä on Bruuveri?

Illan tullen sääkin selkeni ja seuraavaan sateen ropinaan heräsin vasta aamyöstä.