Vierailijan kynästä – Fenderin mietelmiä

(6.-8.7.2018)

Sommaren är kort!

Ankean lomaltapaluuviikon päätteeksi hyppäsin Heinolan-bussiin silläkin uhalla, että päätyisin kuivattelemaan viikonlopuksi kumppareitani autonlämmittimen pöhinässä. Olin kutsunut itseni osaksi miehistöä; lupasin toimia osa-aikaisena fenderinä ja tuoreen venekoiran au pairina. Säätiedotus lupaili arasti puolipilvistä, ja ehkä uskoin rikkovani Bruuverin urhean miehistön perinteisen keskikesän sadekarman. Rinkka oli pullollaan kaikkea mahdollista sateen- ja tuulenpitävää. Ikuisena optimistina pakkasin mukaan myös bikinit.

Bruuveri starttasi Heinolan Casinolta iltasella. Molemmin puolin Kalkkisten kanavaa Suomen suvi tarjoili parastaan Bruuverin kyntäessä kohti kaunista Kelvennettä.

Oma yksiöni, kupoliteltta, kohosi Nimettömän rantaan nopeasti Vaimon (”kerran partiolainen, aina partiolainen”) avustuksella, ja laavu rakentui yhtä näppärästi puiden väliin. Höystetty pussipasta maistui gourmet-herkulta keskiyöllä.

Aamu valkeni aurinkoisempana kuin uskoinkaan, ja tonnikalaleipää rannalla nautiskellessani päätin henkisen kesäloman jatkuvan.

Lenkkarit ja repun jätin (tietysti) kotiin, mutta kävelymatkasta Kyyränlahteen selvisin ilmankin. Aimo loihti trangialla lettuja – ja oli näillä kulinaristeilla toki hillojakin tarjolla. Minä toin kuohuviinin.

 

Kelvenne tarjoaisi mahtavat maastot polkujuoksuun! Ehkä ensi kerralla. Nyt keskityn muonapussin ruoka- ja juoma-antimiin. Ja luonnon rauhaan, tietysti.

Huomenna on aika nostaa kytkintä ja jättää tämä sympaattinen paatti miehistöineen jatkamaan kesäisiä seikkailujaan. Toivotan myrskyttömiä meripeninkulmia ja Köpille onnekasta oppikesää!

Kiittäen,

Fenderi

 

Katsastuksen kautta kelejä odottelemaan

(9.6.2017)

Retrovene Bruuveri katsastettiin (luokka 3) Tehin pursiseuran katsastuspäivänä Pinxinmäen tutuksi tulleessa laiturissa. Aurinkoinen ja melko tyyni sää saatteli päiväreissua – ja pitihän ne perinteiset burgeritkin käydä syömässä (kesän ensimmäiset, vaan ei varmasti viimeiset)!

Käväistiin katsastuksen jälkeen, ennen seuran kokousta, kauppareissulla Sysmässä. Uskaltauduttiin ajo-ohjeiden saattelemana ensimmäistä kertaa Pinxin ja Sysmän väliselle oikoreitille. Pienelle Bruuverille matalahko oikoreitti ei tuottanut ongelmia.

Ensimmäistä kesäänsä veneilevä Köpi-koiramme suoriutui päiväreissusta kuin vanha tekijä. Viima veneessä oli tosin alle puolivuotiselle pennulle välillä liikaa: osa matkasta taittui oman viltin alla onnellisesti päiväunia katsellen.

Jatka lukemista ”Katsastuksen kautta kelejä odottelemaan”

Kohti kautta 2018

Bruuveri heräteltiin talviuniltaan helatorstain jälkeisenä viikonloppuna. Talvi oli sujunut autotallikatoksen alla varsin leppoisasti ja vaurioitta – joskin pariin, kolmeen kertaan oli talven aikana syytä käydä tyhjentämässä lumet katolta.

Huoltotoimenpiteitä varten vene hinattiin katoksestaan mökin pihalle. Moottoriin vaihdettiin termostaatti, öljynsuodatin sekä öljyt,  ja pian – mustan savupilven laannuttua – moottori hyrräsi taas kuin kissa uuninpankolla!

Tulevaa kesää varten varattiin Bruuverille venepaikka läheiseltä laivalaiturilta; kotisatamaan johtava kapea ja ajoittain todella matala väylä on valitettavasti aiheuttanut viime vuosina turhan paljon päänvaivaa Päijänteen vedenkorkeuden vaihdellessa – puhumattakaan kotisataman muurahais- ja siitepölyhaasteista… Oman lisäjännityksensä vesille laskemiseen toi mutavellinä osittain lainehtinut mökkitie, josta onneksi selvittiin ilman ongelmia.

Kauden ensimmäiset ajot saatiin käydä hellesään helliessä. Tähän asti lähinnä peränaisena kunnostautunut Vaimokin sai ajella siskon kanssa “akkojen ajon” ensi kertaa kipparina – kiiltäähän lakissa tänä kesänä saaristolaivurin nökö.

 

 

Ja kuinka ankealta tuntuikaan palata vielä aivan liian moneksi hetkeksi töiden pariin…

Vaan sieltä se veneilykesä 2018 saapuu – hitaasti, mutta varmasti.