Kohti kautta 2018

Bruuveri heräteltiin talviuniltaan helatorstain jälkeisenä viikonloppuna. Talvi oli sujunut autotallikatoksen alla varsin leppoisasti ja vaurioitta – joskin pariin, kolmeen kertaan oli talven aikana syytä käydä tyhjentämässä lumet katolta.

Huoltotoimenpiteitä varten vene hinattiin katoksestaan mökin pihalle. Moottoriin vaihdettiin termostaatti, öljynsuodatin sekä öljyt,  ja pian – mustan savupilven laannuttua – moottori hyrräsi taas kuin kissa uuninpankolla!

Tulevaa kesää varten varattiin Bruuverille venepaikka läheiseltä laivalaiturilta; kotisatamaan johtava kapea ja ajoittain todella matala väylä on valitettavasti aiheuttanut viime vuosina turhan paljon päänvaivaa Päijänteen vedenkorkeuden vaihdellessa – puhumattakaan kotisataman muurahais- ja siitepölyhaasteista… Oman lisäjännityksensä vesille laskemiseen toi mutavellinä osittain lainehtinut mökkitie, josta onneksi selvittiin ilman ongelmia.

Kauden ensimmäiset ajot saatiin käydä hellesään helliessä. Tähän asti lähinnä peränaisena kunnostautunut Vaimokin sai ajella siskon kanssa “akkojen ajon” ensi kertaa kipparina – kiiltäähän lakissa tänä kesänä saaristolaivurin nökö.

 

 

Ja kuinka ankealta tuntuikaan palata vielä aivan liian moneksi hetkeksi töiden pariin…

Vaan sieltä se veneilykesä 2018 saapuu – hitaasti, mutta varmasti.