Kolea kotimatka

Kaksi yötä Jyväskylässä vietettyämme päätimme lopulta lähteä suoraan kohti kotisatamaa, paria päivää suunniteltua aikaisemmin. Vettä oli alkanut sadella jo aamuyöstä, lämpötila oli aamulla noin kymmenen asteen hujakoilla eikä huomattavaa parannusta säätilaan ollut luvassa. Makuupussit olivat tavallistakin kosteammat, eikä niitä nyt saanut edes ulos tuulettumaan – kylmä kosteus alkoi hiipiä myös vaatteisiin, luihin ja ytimiin. Kotisatama rantasaunoineen kuulosti ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Hyiselle paluumatkalle lähdettiin heti rantakioskilla nautitun aamiaisen jälkeen. Odotettavissa oli kosteaa kyytiä, joten päälle puettiin sadevarusteet. Kaikki mahdollisesti kastuvat kamat piilotettiin keulaan tai aivan perälle sateen pärskeiden ulottumattomiin. Matka alkoi sateen välillä tihkuttaessa ja kolean tuulen puhaltaessa.

Huolestunut peränais.

Myöhemmin puuskittainen tuuli vain yltyi…

…ja kylmä sade kävi kasvoja vasten kuin joku olisi heitellyt pieniä jääpiikkejä!

 

Onneksi luvattoman huono huumori lämmitti mieltä tässäkin kelissä! (Lausahdus löytyy muuten myös kotimaisesta ”Kuutamosonaatti” -elokuvasta – luvattoman huono sekin…)

 

Pysähdyimme Korpilahdella lämmittelykahveilla. Vaimo ei enää tuntenut sormiaan läpimärkien hanskojen jäljiltä, joten käsiin vaihtui mummun kutomat villasukat, jotka olivat muutenkin reissuvarusteena korvaamattomat!

Kolmen tunnin hyisen ajon ja matkan aikana pidetyn lyhyen lämmittelykahvipaussin jälkeen päästiin vihdoin tuttuihin maisemiin.

Tältä erää Bruuverin, Aimon ja Vaimon reissut päättyivät tähän – vaan hyvien säiden sattuessa, kenties matka jatkuu vielä ennen kesälomien loppumista… ⚓️

Odottamaton hotelliloma Jyväskylässä

Jyväskylään (62°14,1′ 25°45,5′) saavuttiin pilvisen sään vallitessa – sadetta oli luvattu vasta myöhemmin iltapäivällä.

Maksoimme yöpymismaksun satamakioskiin ja jatkoimme matkaa kaupungille. Ostoslistalla oli Aimolle Partioaitasta uusi lusikka-haarukka, koska Vaimo hukutti edellisen Sudensaaren laiturin syvään päähän juuri ennen lähtöä. Kuinka ollakaan, kaupungin vaatekaupoilta tarttui mukaan myös muutamia muita ostoksia…

Kun olimme ostosreissumme loppusuoralla, päätimme mennä nauttimaan drinkit johonkin keskustan ravintoloista. Päädyimme Old English Pubin terassille juuri sopivasti vain hieman ennen kuin kunnon sade alkoi. Istuimme terassilla hyvän tovin, eikä sateelle näyttänyt tulevan loppua lainkaan.

Katsottuamme sadetutkaa ja sääennustetta useammastakin sääpalvelusta teimme päätöksen: otamme huoneen jostakin Jyväskylän keskustan hotellista. Kävelimme (lue: juoksimme kaatosateessa) pubin terassilta Sokos Hotel Paviljonkiin, mistä varasimme huoneen. Sen jälkeen jatkoimme lainasateenvarjojen turvin satamaan hakemaan veneestä ”siviilit” – onneksi mukana oli muutakin kuin teknistä vaatetta ja pitkää kalsaria.

Huone oli valoisa ja avara, neljännessä kerroksessa järvinäkymällä. Jätimme läpimärät kengät ja takit huoneeseen kuivumaan ja jatkoimme saman tien hotellin yhdeksännen kerroksen hulppeisiin saunatiloihin häätämään sateen aiheuttamaa hytinää. Toimi!

Saunan jälkeen kävimme ruokailemassa hotellin ravintolassa, Trattoriassa. Alkuun nostettiin kuohujuomamaljat Suomen kesän säälle. Ruuaksi valittiin herkulliset pizzat ja erinomaista, täyteläistä punkkua.

Keilapopot.

Illan päätteeksi kävimme vielä hohtokeilaamassa keskustan Hollywood Bowlingissa. Puitteet olivat hulppeat – vaan niin oli toki hintatasokin…

Yllättävän tasaväkinen lopputulos!

Hyvin nukutun hotelliyön ja erinomaisen hotelliaamiaisen jälkeen heitettiin hyvästit luksukselle ja lähdettiin kohti Bruuverin lomayksiötä. Veneellä huomasimme, että vesi oli illan ja yön aikana tullut pressusta läpi ja koko lattia oli kuivattava maton alta. Onneksi oli muovinen ritilämatto…

Tarkoituksemme oli lähteä kiertämään kävelyreitti Jyväsjärven ympäri (6-13 km), mutta sää pääsi yllättämään jälleen: ukkoskuurot alkoivat puoliltapäivin, eikä vielä puoli viiteen mennessä oltu päästy lähtemään veneestä huoltorakennusta pidemmälle. Taivaalta tuli välillä veden lisäksi myös kohtalaisen kokoisia rakeita.

Nähtäväksi jää, joudummeko jäämään Jyväskylään vielä toiseksi yöksi. Tällä hetkellä ainakin taivas näyttää ja kuulostaa sen verran hurjalta, ettei vesille taida olla menemistä.

(Päivitetty 19.7. klo 10.00)

Niinpä sitä jäätiin Jyväskylään vielä toiseksi yöksi. Vaikka aurinko välillä kurkistikin tummanpuhuvien pilvien lomasta, vallitseva säätila oli kuitenkin epävakainen ja ukkoskuurot yllättivät aika ajoin.

Koska ilta oli vielä nuori, lompsimme keskustaan testaamaan paikan burgeritarjonnan. Päädyimme Revolutioniin tilaamaan ravintolan nimen mukaiset annokset. Kiva yllätys oli, kun alkupalaksi saatiin perinteisten nachojen sijasta rukiisia versioita.

Burgeriaterin parasta antia oli itse burgeri – niin kuin kuuluukin. Kourumalliset ranskalaiset olisin voinut jättää pois kokonaankin – sen verran vähän niissä on enää mitään oikeasta perunasta muistuttavaa. (Perinteiset annoskuvat tuli napattua vasta siinä vaiheessa, kun herkkuihin oli jo kajottu – kertoisiko kenties jotain syöjiensä nälän asteesta…)

Suunnitelmissamme oli vielä käydä testaamassa paikallinen elokuvateatteri. Koska tämän hetkinen elokuva-anti ei oikein sisällöltään kuitenkaan miellyttänyt, lompsimme ruokailun jälkeen takaisin Bruuverille ja vuokrasimme iPadille scifi-jännärin, jota katsoimme lomayksiömme koleassa hytissä.

Vaan missä on Bruuveri?

Illan tullen sääkin selkeni ja seuraavaan sateen ropinaan heräsin vasta aamyöstä.

Sudensaaret

Pari päivää vierähti kotisatamassa aurinkoisesta säästä nauttien ja pyykkejä kuivatellen. Starttasimme seuraavaksi kohti pohjoista.

Retki alkoi helteen helliessä:

Kävimme Korpilahdella tankkaamassa ja vaihtamassa uudet vedet juomavesikanisteriin. Kauppareissulta mukaan tarttui aineksia illalla valmistettavaan ruokaan: mikäpä sopisikaan paremmin hellepäivään kuin jo Vuolenkoskella hyväksi todetut quesadillat!

Olimme alustavasti katsoneet Satamaoppaasta muutaman sopivan retkisataman, ja näistä vaihtoehdoista päädyimme Sudensaareen (62°04,5′ 25°46,0′).

Satamaoppaaseen oli merkitty saareen rantautuminen ankkurilla. Pitkän pohtimisen ja tiedonetsinnän jälkeen kiinnityimme kuitenkin laiturin poijupaikkaan, vaikka laituriin olikin merkitty teksti ”Muuramen osakaskunta”. Kiinnittymistä ei ollut missään kielletty ja laavulta löytämämme infoteksti kertoi saaren palveluiden olevan retkikalastajien käytössä. Muuramen kalastuskunnan sivuilla kerrottiin seuraavaa:

”Sudensaaret (Päijänne)

Muuramen kalastuskunta omistaa saaret ja saarissa olevat laavun, nuotiokehikot, roskapisteet, ekovessan ja laiturin, jotka ovat kalastusretkeilijöiden käytössä. Pidä saaristo siistinä- järjestö hoitaa roskapisteet.” (http://www.muuramenkalastuskunta.fi)

No, varsinaisia kalastajiahan tässä nyt ei sinänsä olla (mukana kulkevat mato-onget ja Slurp-kestomadot tuskin aivan täyttävät retkikalastajan vaatimuksia), mutta retkeilijöitä kuitenkin henkeen ja vereen – lisäksi paikkahan oli myös listattu uusimpaan Satamaoppaaseen. Katsoimme siis voivamme jäädä laituriin.

Aurinko paistoi koko illan pilvettömältä taivaalta ja laiturille oli mahtavaa pystyttää retkikeittiö.

Quesadillojen (paprika-sipuli-kanafileesäilyke-cheddarjuustotäytteellä) kaveriksi tein pienen avokado-tomaattisalaatin – olisihan tuota evästä taas riittänyt isommallekin porukalle…

Muita retkeilijöitä ei lisäksemme laiturissa ollut. Yksi vene kävi parin tunnin ajan ankkurissa saaren edustalla, toisella puolen saarta oli kelluva ”venemökki” seurueineen päiväretkellä. Kaksi melojaa kävi tiedustelemassa laiturin ympäristöä, mutta kivikko osoittautui heille liian hankalaksi rantautua. Saimme siis olla keskenämme aamuun asti.

Aamulla taivaalle alkoi jo kerätä synkkiä pilviä – sään oli jälleen ennustettu muuttuvan epävakaisemmaksi. Söimme aamiaisen ja kävimme vielä ottamassa perinteiset valokuvat ennen lähtöä:

Sudensaaren laavu. Infotaulu kalastusluvista yms. Siisti puucee. Jätepiste.

Juuri ennen lähtöämme laituriin ajoi seurue, jonka veneeseen oli kiinnitetty useampikin vapa. Tervehdimme seuruetta iloisesti omalle veneelle mennessämme, mutta saimme vastaukseksi hieman yrmeän oloista myminää. Kävi mielessä, että ehkä tällaiset ”vavattomat” retkeilijät eivät kuitenkaan ole Sudensaarelle niin kovin toivottuja vierailijoita…? Lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää.