Sudensaaret

Pari päivää vierähti kotisatamassa aurinkoisesta säästä nauttien ja pyykkejä kuivatellen. Starttasimme seuraavaksi kohti pohjoista.

Retki alkoi helteen helliessä:

Kävimme Korpilahdella tankkaamassa ja vaihtamassa uudet vedet juomavesikanisteriin. Kauppareissulta mukaan tarttui aineksia illalla valmistettavaan ruokaan: mikäpä sopisikaan paremmin hellepäivään kuin jo Vuolenkoskella hyväksi todetut quesadillat!

Olimme alustavasti katsoneet Satamaoppaasta muutaman sopivan retkisataman, ja näistä vaihtoehdoista päädyimme Sudensaareen (62°04,5′ 25°46,0′).

Satamaoppaaseen oli merkitty saareen rantautuminen ankkurilla. Pitkän pohtimisen ja tiedonetsinnän jälkeen kiinnityimme kuitenkin laiturin poijupaikkaan, vaikka laituriin olikin merkitty teksti ”Muuramen osakaskunta”. Kiinnittymistä ei ollut missään kielletty ja laavulta löytämämme infoteksti kertoi saaren palveluiden olevan retkikalastajien käytössä. Muuramen kalastuskunnan sivuilla kerrottiin seuraavaa:

”Sudensaaret (Päijänne)

Muuramen kalastuskunta omistaa saaret ja saarissa olevat laavun, nuotiokehikot, roskapisteet, ekovessan ja laiturin, jotka ovat kalastusretkeilijöiden käytössä. Pidä saaristo siistinä- järjestö hoitaa roskapisteet.” (http://www.muuramenkalastuskunta.fi)

No, varsinaisia kalastajiahan tässä nyt ei sinänsä olla (mukana kulkevat mato-onget ja Slurp-kestomadot tuskin aivan täyttävät retkikalastajan vaatimuksia), mutta retkeilijöitä kuitenkin henkeen ja vereen – lisäksi paikkahan oli myös listattu uusimpaan Satamaoppaaseen. Katsoimme siis voivamme jäädä laituriin.

Aurinko paistoi koko illan pilvettömältä taivaalta ja laiturille oli mahtavaa pystyttää retkikeittiö.

Quesadillojen (paprika-sipuli-kanafileesäilyke-cheddarjuustotäytteellä) kaveriksi tein pienen avokado-tomaattisalaatin – olisihan tuota evästä taas riittänyt isommallekin porukalle…

Muita retkeilijöitä ei lisäksemme laiturissa ollut. Yksi vene kävi parin tunnin ajan ankkurissa saaren edustalla, toisella puolen saarta oli kelluva ”venemökki” seurueineen päiväretkellä. Kaksi melojaa kävi tiedustelemassa laiturin ympäristöä, mutta kivikko osoittautui heille liian hankalaksi rantautua. Saimme siis olla keskenämme aamuun asti.

Aamulla taivaalle alkoi jo kerätä synkkiä pilviä – sään oli jälleen ennustettu muuttuvan epävakaisemmaksi. Söimme aamiaisen ja kävimme vielä ottamassa perinteiset valokuvat ennen lähtöä:

Sudensaaren laavu. Infotaulu kalastusluvista yms. Siisti puucee. Jätepiste.

Juuri ennen lähtöämme laituriin ajoi seurue, jonka veneeseen oli kiinnitetty useampikin vapa. Tervehdimme seuruetta iloisesti omalle veneelle mennessämme, mutta saimme vastaukseksi hieman yrmeän oloista myminää. Kävi mielessä, että ehkä tällaiset ”vavattomat” retkeilijät eivät kuitenkaan ole Sudensaarelle niin kovin toivottuja vierailijoita…? Lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *