Edessalmi, läntinen

Askonniemi sai jäädä ja lähdimme ajelemaan edelleen kohti pohjoista. Katsoimme ennalta muutaman mahdollisen retkisataman, jotka olisivat sopivan etäisyyden päässä.

Päädyimme lopulta ankkuriin läntisen Edessalmen (61°44,5′ 25°18,5′) retkisatamaan, jota ympäröi lailla suojeltu upea vanha metsä. Kallioilla oli siisti nuotiopaikka, hieman sivummassa puuliiteri sekä puucee (”hyvin perinteinen” malli).

Hyvin pian saapumisemme jälkeen alkoikin sade. Kaivoimme jälleen kerran esille pressun ja muut hyväksi todetut tarvikkeet sadekatoksen virittelyä varten.

Aimo sai lopulta nuotion sateesta huolimatta kunnolla syttymään (välillä aikamoisilla savumerkeillä varustettuna) ja pikkuhiljaa saatiin kunnon hiillos grillaamista varten.

Halsterissa kokkailtiin tällä kertaa tomaatin, sipulin ja kesäkurpitsan lisäksi myös Vatajan nakkeja, jotka oli ostettu aamupäivällä Kuhmoisista. Kaveriksi paahdettiin kauraleipää.

Kyllähän ne eväät taas niin mahdottoman hyvältä maistuivat – sateesta riippumatta tai juuri siitä johtuen.

Fernettiä kyytipojaksi.

Maisemat kallioilta olivat huikean kauniit. Järvi oli aivan tyyni.

Aamulla aurinko paistoi ja kävimme uimassa (matala hiekkapohja). Rannan tuntumassa oli lähde, josta visiittimme aikana parikin eri seuruetta lähimökeiltä kävi hakemassa vettä. Lähteen vesi oli siis ilmeisesti täysin juomakelpoista: emme kuitenkaan itse tästä vesivarastoja täydentäneet, koska kanisterit oli tankattu hiljattain.

Uinnin jälkeen nautiskeltiin aamiainen näköalapaikalta:

Yleistä:

-rantautuminen ankkurilla joko kohti matalaa hiekkarantaa tai kohti kallioita (kallioiden puolella varottava kiviä, hiekkarantaa kohti ajettaessa keskellä yksi matalahko kivi)

-nuotiopaikka ja puuliiteri

-puucee

-upeat maisemat

-lähde (ilmeisesti juomakelpoista vettä, ei varmistettu)

Tällä kertaa parin tunnin ajon kohti kotisatamaa sai aloittaa Vaimo: yksi kesän tavoitteista kun on ollut opetella myös ajamaan venettä peränaisen perushommien lisäksi. Käynnistäminen sujui kipparin antamilla täsmäohjeilla sutjakasti, samoin itse ajaminen.

Poikkesimme paluumatkalla myös Hulkkionlahdella Jämsänjokisuulla. Iloksemme satamasta sai jälleen polttoainetta – viime kesänä polttoainemyyntiä ei ollut.

Kotisatamassa oli tiedossa varustelhuoltoa, toisin sanoen pyykinpesua perinteisin menetelmin. Pari päivää vietettäisiin tutuissa maisemissa, kunnes matka taas jatkuisi – tällä kertaa kohti pohjoista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *